Vegaanius on...

 

 Vegaanius on...

vaivalloista 

hankalaa 

oudon makuista ja herkutonta

kelvotonta lapsille

ehdotonta

ja muutenkin arveluttavaa.

Näin ajattelin vielä viime vuonna ennen kuin rohkaistuin kokeilemaan tammikuun vegaanihaastetta. Suoritin kokeilun tosin hieman epätäydellisesti.

 Olen kuulunut pesco-lakto-ovo -kategorian ruokailijoihin kohta 14 vuotta, mutta ympäristöön ja eettisiin näkökohtiin liittyvien huolieni takia vegaanius on käynyt mielessä säännöllisesti. Ajatukseni vegaaniruokavalion vaivalloisuudesta (en jaksa etsiä täysin kasvispohjaisia vaihtoehtoja), hankaluudesta (ruuanlaitosta on hankalaa kun ei voi käyttää maitotuotteita tai munia) ja epäilykseni makua kohtaan (olen joskus maistanut kauragurtia, enkä tykännyt) ovat olleet suurimpina esteinä vegaanikokeilulleni. 

Onneksi vaivauduin kokeilemaan. 

Vaivalloisuus 

Kaupan hyllyt ovat räjähtäneet hyvistä vegaanisista vaihtoehdoista. On jauhispyöryköitä -palleroita ja falleroita, erilaisia kermoja, karkkeja, gurtteja ja levitteitä. Lista on niin pitkä, ettei sitä hetkessä syödä läpi. Toki hyllyt notkuvat myös niistä ihan perusraaka-aineista, joista voi muutaman rutiinireseptin opettelun jälkeen pyöräyttää itse herkut pöytään. 

Hankaluus

En ole kovin innokas kotikokki ja harvoin innostun aikaa vievästä ruuanlaitosta. Vegaaniruuan laittaminen ei kuitenkaan osoittautunut, epäilyksistäni huolimatta, olevan sen vaivalloisempaa kuin muunkaan ruuan laitto.  Ruuanlaittoni on pitkälti kiinni rutiineista. Kun muutama helppo ja herkullinen resepti löytyi, ei siinä montaa kertaa tarvitse kokkailla, kun ne jo menevät rutiinilla. Uusista resepteistä sain jopa pienen innostuksen ruuanlaittoon. 

Tunnen myös tulleeni huijatuksi vuosien ajan. Pannukakun ja omeletin tekoon ei tarvitakaan munia!

Maku

Mitä makuun tulee, olen todella positiivisesti yllättynyt! Ja niin on myös rahkalla elävä puolisoni - tai siis vielä ennen vegaanihaastetta rahkalla elävä.  Nyt en-ikinä-aio-luopua aamujugurtimme ja rahka ovat vaihtuneet alpron-tuotteisiin. En usko, että ne vaihtuvat enää maitotuotteisiin. Tässä kävi nimittäin niin, että kyseiset soijapohjaiset tuotteet maistuivat viikon kokeilun jälkeen paremmilta kuin se en-ikinä-aio-luopua aamujugurttimme. Vaatihan aikoinaan kahvimaidosta kauramaitoon siirtyminenkin pientä toteuttelua. Tosin nykyään, juuri se tietty, kauramaito maistuu kahvissa paljon paljon paremmalta, kuin maito. 

Ja hei, tähän mennessä paras maistamani salmiakki ja herkullisin maistamani kaakaojuoma, olivat vegaanisia. 

Kelvotonta lapsille

Olen siitä onnellisessa asemassa, että nuorin lapseni syö (vielä) mitä vain nenän eteen laittaa. Pavut, tofut, linssit ja herneet uppoavat saman tien. Olen siitä epäonnelisessa asemassa, että vanhempi lapseni ei syö mitä vain nenän eteen laittaa, hän saattaa jopa olla kokonaan syömättä.

 Vähänkin nirsomman lapsen kohdalla on tärkeää huolehtia siitä, että ruokaa tulee syödyksi, oli se sitten eläin- tai kasvisperäistä. Onnistuin myös hybridireserpteissä eli korvaamaan osan ruun eläinperäisestä ainesosasta kasviperäisellä.  

Ehdottomuus

Vegaaniushan on täysin ehdotonta, jos kerran kokeilet vegaaniaruokaa,  on aina syötävä vegaanisti. Näinhän se menee, eikö? 

Itse ajattelen, että tästä eteenpäin syön vegaanisti mahdollisuuksien mukaan. Odotan kuitenkin innolla pääseväni kokeilemaan ravintoloiden vegaanitarjontaa ja ehkä uskallan kutsua vieraitakin taas jossain vaiheessa syömään meille - siis vegaaniruokaa. Vegaanivalinnat ovat osa omaa pientä taisteluani maailman loppua vastaan.

Ja muutenkin arveluttavaa…

Pakkohan vegaaniudessa on huonojakin puolia olla. Itseä arveluttaa kaukaa tulevien ruoka-aineiden, kuten esimerkiksi pähkinöiden, tuotannon vaikutukset ympäristöön. Pähkinöitä nimitäin kasvatetaan alueilla, joissa luonnon monimuotisuus on hyvin korkea ja viljely näillä alueilla vie tilaa arvokkaalta luonnolta vähentäen sen monimuotoisuutta. Oma pähkinöiden kuluukseni on kasvanut tammikuussa räjähdysmäisesti. 

Toisaalta kasvikunnan tuotteilla on pääsääntöisesti aina pienemmät vaikutukset ympäristöön kuin eläinperäisillä tuotteilla. Sehän minua vegaaniudessa motivoikin. 

Pienemmät ympäristövaikutukset johtuvat siitä, että rehun tuotantoon tarvitaan valtavasti maapinta-alaa. Myös rehujen ainesosia kasvatetaan näillä korkean luonnon monimuotisuuden alueilla.

Vegaanius ei ole yksin puurtamista

Maailma ja ruokailutapamme ovat muuttumassa:

💚S-ryhmän tavoitteena on, että vähintään 65 % kaupparyhmän myymästä ruuasta on kasvipohjaista vuonna 2030.

💚K-ryhmän tavoitteet liittyvät vegehyllyjen määrään, kasvisproteiinien saatavuuteen, kasviskampanjoihin ja -tuotevalikoiman laajentamiseen.

💚Tänä vuonna julkaistavissa Pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa on kasviruoka otettu vahvasti mukaan suosituksiin.

💚Tämän vuoden alussa voimaan tulleissa korkeakouluopiskelijoiden ruokasuosituksissa, on painotettu kasvisruuan lisäämistä tarjottavassa ruuassa. Opiskelijoille on päivittäin oltava tarjolla kasvisruokaa.

💚Toisen asteen opetukseen, ammattikouluille ja lukiolle on annettu ruokailusuositus, jossa toisena ateriana tulee aina tarjota kasvisruokaa.

💚Helsingin kaupungin tilaisuuksissa tarjoillaan tästä vuodesta alkaen vain sesongin mukaista kasvisruokaa ja lähikalaa.

💚Suomen partiolaisten keskusjärjestön tilaisuuksissa tarjotaan tästä vuodesta alkaen vain kasviruokaa.

💚Hesburgerin tavoitteena on, että puolet siellä myydyistä suolaisista tuotteista on lihattomia vuoteen 2030 mennessä (ranskanperunat eivät kuulu tähän laskentaan), vuonna 2020 lähdettiin siitä, että 6 % tuotteista kuuluivat lihattomaan kategoriaan. 

Esimerkkejä löytyy koko ajan enemmän ja enemmän.  Maailma muuttuu ja olen siitä onnellinen. 

❤️Viivi

PS. Tässä aiempia instapituisia selvityksiä pähkinöiden kasvattamisesta:

Cashew, Pistaasi, Kikherne, Parapähkinä

PPS. Meidän nyt rutiinilla menevät reseptit, jotka ovat saavuttaaneet suuren suosion myös rahkan syöjien keskuudessa:

Tomaatti-cashew-pasta, Kalaton keitto tofusta,   Perunasoselaatikko, Hernepihvit, Vakosipuliperunat, Parsakaalipestopasta