Pistaasi
Kasvitieteellisesti pistaasi on siemen, teknisesti se on luuhedelmä ja meille tavallisille pistaasin kuluttajille se on pähkinä, joka kasvaa puussa. Samaan sukuun kuuluu manteli, cashew-pähkinä ja mango.
Pistaasipuu kestää kuivuutta, kuumuutta (jopa 48 C asteen lämpötiloja), kylmyyttä (jopa -10 C asteen lämpötiloja) sekä suolaista kasvuympäristöä. Puu tuottaa hedelmää, kun aurinko paistaa ja lämpötila ylittää kesällä 37 C astetta. Vastapainoksi puu tarvitsee viileän jakson talvella alle 7 C asteessa, jotta se tuottaa satoa. Pistaasit tarvitsevat kasvaakseen vähemmän vettä kuin muut pähkinät, esim. manteli tarvitsee tuplasti enemmän vettä kuin pistaasit. Ilmastonmuutoksen edetessä mielenkiinto viljellä pistaasipuita onkin kasvanut.
Pistaasipuu on joko nainen (tekee emikukkia) tai mies (tekee hedekukkia). Hedekukkia tuottavia puita tarvitaan, jotta emikukat hedelmöittyvät. Hedelmätarhoissa tarvitaan yksi miespuu 10-20 naispuuta kohden, jotta sato onnistuu.
Pistaasipuut voivat kasvaa noin 10 metrisiksi, joskin leikkaamalla ne saadaan pysymään pienempinä, jotta sadonkorjuu on helpompaa. Pistaasien viljelyssä käytetään usein perusrunkoa, johon vartetaan muiden lajikkeiden versoja oksiksi, samoin kuten tehdään omenilla tai viineillä. Puut voivat kasvaa 300 vuotiaiksi, mutta kaupallisesti kannattavina ne pysyvät yli 80 vuotiaiksi. Yksi puu tuottaa n. 50 kg siemeniä joka toinen vuosi.
Pähkinähylllyssä voi todeta, että pistaasit ovat usein kalliimpia kuin muut pähkinät. Tämä johtuu siitä, että niiden kasvattaminen ja sadonkorjuu on vaikeampaa kuin muiden pähkinöiden. Pistaasipuu alkaa tuottaa satoa vasta 10 vuoden iässä (esim. manteli jo kolmevuotiaana). Sadonkorjuussa taas tarvitaan useita kalliita laitteita. Pistaasipuun hedelmät ravistetaan alas puusta peitteen päälle tai puimuriin, jonka jälkeen hedelmäliha siemen päältä poistetaan, siemenet kuivataan ja lajitellaan ”suu” auki ja kiinni oleviin ja sitten siemenet paahdetaan kuorineen. Pistaasin kuoret voidaan polttaa energiaksi ja jäljelle jäänyt hedelmäliha kelpaa märehtijöille rehuksi. (Meidän puppe kyllä kiinnostui myös kuorista).
Pistaasipuu on luonnonvarainen Keski-Aasiassa, Iranissa ja Afganistanissa. Suurimpia tuottajamaita ovat USA (90% USAssa viljeltävistä pistaaseista viljellään Kaliforniassa) ja Iran, jotka tuottavat 70-80% maailman pistaaseista. Iran ja USA kamppailevat tuotannon 1. sijasta. Vuonna 2019 Iranin tuotanto laski vain murto-osaan aiemmasta mm. USAn pakotteiden, ilmastonmuutoksen ja kuivuuden takia. Politiikalta ja ilmastonmuutokselta eivät siis pistaasitkaan säästy.
Jos jostain saisi paahtamattomia pistaaseja, niin niistä voisi kasvattaa oman pistaasipuun. Ehkä se kasvaisi Suomessakin, vaikka hedelmiä se tuskin tuottaisi. Lämpötila meillä on kuitenkin toistaiseksi vielä liian alhainen pistaasipuun hedelmien muodostukseen. Onneksi.
Lähteet:
https://www.plantationsinterna
https://foodprint.org/real-foo
https://www.pgai.com.au/growin
https://baynature.org/article/
https://aces.nmsu.edu/programs
https://www.farmprogress.com/t
Kommentit
Lähetä kommentti