Mitä vastuullisuus tarkoittaa ruokatuotannossa?

Vastuullisuus ruuantuotannossa tarkoittaa sitä, että tuotannon aikaiset negatiiviset vaikutukset minimoidaan ja positiiviset vaikutukset maksimoidaan. Vastuullisessa ruuantuotannossa arvoketjun jokainen lenkki ymmärtää, miten ja missä sen käsittelemä ruoka on tuotettu. Vastuullisessa tuotannossa huomioidaan ympäristön ja työntekijöiden lisäksi ravitsemukselliset näkökohdat ja ruuan turvallisuus. Eläintuotannossa vastuullisuuskysymykset liittyvät  eläinten hyvinvointiin ja terveyteen sekä rehun ja lääkkeiden käyttöön. Kaikkein tärkeintä on, että jokainen arvoketjun lenkki saa ja maksaa ruuasta oikeudenmukaisen hinnan.  

Ruuantuotannon vastuullisuus alkaa jo ennen kuin mitään on maahan kylvetty tai istutettu. Vastuullisessa tuotannossa metsää tai suota ei raivata pelloksi, eikä paljon vettä vaativaa tuotantoa pystytetä vesipulasta kärsivälle alueelle. 

Tuotantopäätökseen tietysti vaikuttavat mitä moninaisemmat asiat alkaen tuotantotuista ja tuotantopanosten hinnoista kysyntään ja käytössä olevasta pellosta saatavilla oleviin maatalouskoneisiin saakka.

🚜

Ympäristövastuu ruokatuotannossa

Viljelyllä on väistämättä vaikutuksia maaperään, ilmaan ja vesistöihin. Maatalous edistää rehevöitymistä, eroosiota, ympäristön kemikalisoitumista, ilmastonmuutosta ja vähentää luonnon monimuotoisuutta. 

Hyvillä viljelykäytänteillä näitä vaikutuksia voidaan kuitenkin minimoida. Joillain käytänteillä voidaan jopa kääntää negatiiviset vaikutukset positiivisiksi. Esimerkiksi luomuviljelyssä ei käytetä torjunta-aineita eikä teollisia väkilannoitteita. Uudistavassa viljelyssä (hiiliviljelyssä) maaperän hiilensidontakyky ja luonnon monimuotoisuus paranevat. Laiduntavat lehmät voivat pitää yllä perinnemaisemalle tyypillistä lajistoa. 

 Parhaimmillaan maataloustuotannossa voidaan kierrättää ravinteita ja tuottaa energiaa yli oman tarpeen. Tämän on osoittanut Palopuron agroekologinen symbioosi, kansainvälisestikin tunnettu luomuyrittäjien yhteisö. 

🌾

Mittakaavaan laitettuna, maataloudella on lähes aina suuremmat vaikutukset ympäristöön kuin elintarviketeollisuudella tai kuljetuksilla. 

Teollisuudella on kuitenkin paljon valtaa siinä, että se voi määrittää hankintakriteerit raaka-aineille ja ostaa siten raaka-aineita tiukkoja kriteereitä noudattaen. Kriteerit voivat liittyä niin ympäristöasioihin kuin muihinkin vastuullisuuden osa-alueisiin. 

Elintarvikkeita jalostava yritys voi omassa tuotannossaan säästää energiaa ja pyrkiä hyödyntämään raaka-aineet, pakkausmateriaalit ja hukkalämmön täydellisesti. Kuluttaja saattaa löytää lisää tietoa näistä asioista yritysten nettisivuilta tai vastuullisuusraporteista, jos niitä jaksaa kahlata läpi. 

Elintarvikepakkauksista voi löytyä hiilineutraaliuteen tai ekoenergian käyttöön liittyviä merkkejä. Nämä merkinnät eivät kuitenkaan aina anna selkeää kuvaa siitä, mitä arvoketjun osaa ekoenergian käyttö tai hiilineutraalius koskee. 

🏭

Ravitsemusvastuu

Ruuan ravitsevuudesta huolehtiminen on osa vastuullisuuskokonaisuutta. Ravitsemusvastuullinen toimija pyrkii säilyttämään ruuassa luonnostaan olevat ravintoaineet mahdollisimman koskemattomina suuhun saakka. Ravitsemusvastuullinen toimija huomioi ravitsemussuositukset tuotekehitystyössään, esimerkiksi sen, että lähes kaikki suomalaiset saavat suolaa ja tyydyttynyttä rasvaa ravinnosta liikaa sekä sen, että kasvisten ja kuidun suositeltusaanti, jää suurimmalta osalta reilusti vajaaksi. 

Ravitsemusvastuullinen toimija ei anna perusteettomia terveyslupauksia tuotteesta, eikä varsinkaan markkinoi lapsille paljon suolaa, tyydyttynyttä rasvaa tai sokeria sisältäviä tuotteita. Elintarviketeollisuudella on tärkeä rooli ravitsemusnäkökulmien yhdistämisessä tuotekehitystyöhön ja tuotteiden ravitsemuksesta viestimisessä. Pohjoismainen Avaimenreikä-merkki ja suomalainen Sydänmerkki kertovat kuluttajalle tuotteen ravitsemusvastuusta. 

❤️

Ruuan turvallisuus

Ruuan turvallisuuden takaaminen on kaiken tuotannon elinehto, mutta se luokitellaan myös yhdeksi ruokatuotannon vastuullisuuden osa-alueeksi. Jokaisella ruuan arvoketjun osalla on tärkeä rooli siinä, ettei ruokaan päädy mikrobiologisia ja fysikaalisia vaaroja tai haitallisia aineita, kuten allergeenejä, toksiineja tai vaikka raskasmetallijäämiä.

Lainsäädännön ylittävistä, ruuan turvallisuutta edistävistä toimenpiteistä kertovat erilaiset maatiloille ja tuotantolaitoksille myönnetyt, kuluttajille usein tuntemattomat sertifikaatit, kuten GLOBALG.A.P, FSSC 22000, IFS tai BRC-sertifikaatit.

 Sertifiointijärjestelmissä esimerkiksi vaaditaan tarkkoja tuotantolaitteiden kunnossapito- ja siivoussuunnitelmia, listauksia ja tietoja käytössä olevista raaka-aineista, kemikaaleista ja pakkausmateriaaleista, vierasesinedetektoreja, aukotonta kirjanpitoa tuoteturvallisuustoimenpiteistä, monipuolista tuotteiden testaamista, ilman ja pintojen mikrobiologista testaamista, sekä analyysiä siitä, onko ruokaväärennökset tai ruuan sabotoiminen mahdollista omissa raaka-aineissa.

Eläintuotannon vastuullisuus

Eläintuotannon vastuullisuus koostuu niin rehun viljelyn vaikutuksista, eläinten terveys- ja hyvinvointikysymyksistä, kuljetusolosuhteista, teurastustavasta kuin lääkitsemisestäkin. Esimerkiksi antibioottien liiallisesta käytöstä johtuva antibioottiresistentti uhkaa jo koko ihmiskuntaa.

 Luomumerkki lihassa kertoo, että eläintuotannossa on noudatettu tiukempia eläinten hyvinvointiin liittyviä kriteereitä kuin tavanomaisessa tuotannossa. Laatuvastuu-merkki sian- tai naudanlihatuotteessa kertoo Suomen lainsäädännön vaatimusten ylittävistä, eläinten terveyteen liittyvistä toimista eläintiloilla. 

Eläimillä on toki osansa ruokajärjestelmässä, vaikka monesti tehokkain eläinten hyvinvointia edistävä teko on jättää ne kasvattamatta ja syömättä.  Esimerkiksi laiduntavat lehmät kuitenkin pitävät yllä perinnemaisemalle tyypillistä, katoavaa lajistoa. Lietelantaa käytetään hygienisoinnin jälkeen lannoitteena. Tähän tosin tarvitaan eläimiä paljon vähemmän kuin mitä nyt kasvatamme. 

Suurin osa maailman viljellystä maapinta-alasta on valjastettu lihan- ja maidontuotantoon. Esimerkiksi jos me kaikki söisimme vegaanisesti, eläintuotannosta vapautuisi maapinta-alaa niin paljon, että vuoteen 2050 mennessä vapautuneeseen pinta-alaan voisi sitoa jopa 16 vuoden aikana fossiilisten polttoaineiden poltosta aiheutuneet hiilidioksidipäästöt. 

🐖

Työntekijöiden olot

Unohdinko sosiaalisen vastuun? En, vaikka usein se jää viimeiseksi selvityksen aiheeksi. 

Maataloustyöt kuuluvat vaarallisimmiksi luokiteltuihin töihin maailmassa. Riski loukkaantumiselle ja jopa kuolemalle on luokiteltu korkeaksi. Maatalous on myös yksi harvoja aloja, joissa kaikki perheenjäsenet saattavat osallistuvat töihin ja altistua samoille riskeille. 

Maataloustyöt ovat matalasti palkattuja, monesti sesonkiluontoisia töitä, joissa siirtotyövoimaa käytetään paljon. Siksi on erityisen tärkeää tuntea työntekijöiden työolot, panostaa työturvallisuuteen ja perehdytykseen sekä tarjota työntekijöille oikeudenmukainen palkka.

Onneksi ihmisoikeuksien edistämiseen ruuantuotannossa on herätty ja esimerkiksi K-ryhmä kertoi vuonna 2017 viinirypäleiden tuotannon ihmisoikeusongelmista ja S-ryhmä vuonna 2019 tomaattisäilykkeiden tuotannon työntekijöiden surkeista oloista. Avoimuus ikävistäkin asioista on aina askel eteenpäin. 

🥫

On myös olemassa sertifiointijärjestelmiä, jotka kertovat kuluttajalle, että tuotannossa on huomioitu ihmisoikeuskysymykset. Näistä tutuimmat ovat Reilu kauppa-, UTZ- ja Rainforest Alliance Certified -sertifioinnit, jotka näkyvät tuotepakkauksissa. Myös kotimaisuudesta kertova Sirkkalehtimerkki huomioi kriteereissään ympäristöasioiden lisäksi työolot.  On kuitenkin huomioitava, ettei mikään sertifiointijärjestelmä ole aukoton, eikä sertifioinnin puuttuminen tarkoita automaattisesti, ettei ihmisoikeuksien eteen tehtäisi ketjussa töitä.

‼️

Työntekijöiden oloista huolehtimisen tärkeyttä ei vähennä se, että maatalous yksinään työllistää maailmanlaajuisesti jopa 27 % kaikista työllisistä. 

‼️

Mitä kuluttajana voin tehdä?

Tuottajilta vaaditaan paljon. Yhtälailla kuin ruuan arvoketjun lenkkien, myös kuluttajien on otettava vastuuta ruuastaan. 

Se, mitä kuluttaja voi tehdä, on ottaa asioista selvää ja toimia saamansa tiedon perusteella. Tämä ei ole helppo rasti. Valmistajilta kannattaa kysyä siitä, miten ympäristöasioista ja ihmisoikeuksista tuotantoketjussa huolehditaan. Vaikka he eivät osaisikaan vastata, tämä on signaali tuotantoon päin, että asia on tärkeä.  

Oma tavoitteeni oli selvittää 50 elintarvikkeen alkuperä tämän vuoden aikana, mutta työ oli niin aikaa vievää, että pääsin hädin tuskin kolmeenkymmeneen. Tämä kertoo siitä, että tieto ei ole helposti saatavilla.

Pidä kuitenkin nämä asiat mielessäsi: 

-Kasvispainotteinen ruoka on lähes aina vähäpäästöisempää kuin eläinperäinen ruoka 

-Syö kohtuudella

-Älä haaskaa ruokaa

-Käy kaupassa ja valmista ruoka mahdollisimman päästöttömästi

 

Ja mikä tärkeintä: ole valmis maksamaan ruuasta oikeudenmukainen hinta!
Näin mahdollistat ruuan vastuullisen tuottamisen.  

Lähteet:

https://www.kesko.fi/media/uutiset-ja-tiedotteet/uutiset/2017/kesko-ja-sask-selvittivat-viinirypaleiden-tuotantoketjua-ihmisoikeusriskeja-piilee-tilojen-ja-pakkaamoiden-lisaksi-riskimaiden-kuljetuksissa/ 

https://s-ryhma.fi/uutinen/-/news-4943138_384136

https://proluomu.fi/mita-on-luomu/elainten-hyvinvointi/

https://kauppapuutarhaliitto.fi/tietoa-liitosta/menekinedistaminen/sirkkalehti/

https://www.ruokavirasto.fi/yritykset/elintarvikeala/elintarvikealan-yhteiset-vaatimukset/kansalliset-laatujarjestelmat/laatuvastuu/

https://reilukauppa.fi/mika-on-reilu-kauppa

https://www.uudistavaviljely.fi/

https://data.worldbank.org/indicator/SL.AGR.EMPL.ZS 

https://www.ilo.org/wcmsp5/groups/public/---ed_dialogue/---sector/documents/meetingdocument/wcms_161663.pdf 

https://wwf.fi/uutiset/2020/01/lehmille-on-paikkansa-laitumilla-mutta-se-ei-ole-peruste-nykyiselle-lihankulutukselle/