Kala

 

Kiroilin, kun lohen ruodot olivat niin tiukasti kiinni, etten saanut niitä kuorimaveitsellä repien helposti irti.  Samalla kuuntelin Areenasta Pieleen mennyt historia -audiosarjan jaksoa "Ylikalastuksen historia on tarina ihmisen ahneudesta", jossa historiantutkija Aaro Sahari sanoi:  

"Jos me vaihdetaan kaikki ne lajit, jotka nyt on romahduksen partaalle joihinkin muihin lajeihin, niin meillä on keinot kalastaa ne lajit loppuun. Meillä on kyky tuhota mitä tahansa, jos me keskitytään siihen. Teknologia mahdollistaa ennen näkemättömän ahneuden." 

Perttu Tamminen, entinen WWF:n suojeluasiantuntija, jatkoi: "Tällä hetkellä iso kuva näyttää huonolta ja hyvin suurta osaa kalakannoista kalastetaan liikaa. Trendi on ollut se, että kun joku laji loppuu, etsitään uusia ja nyt olemme tilanteessa, että meressä ei ole enää lisäyspotentiaalia mistä otettaisiin lisää kalaa. Toki on muistettava, että tehokkaalla sääntelyllä ja kiintiöillä, jotka perustetaan tietoon, on saatu hyviä esimerkkejä siitä, että kalakannat voivat toipua."

🐟

Kala on maailmassa eniten kaupattu elintarvike ja sen kulutus on yli kaksinkertaistunut 90-luvulta. Kala on monelle maailman köyhimmälle ihmisille tärkein proteiinin lähde.  

Vuonna 2018 vesistä otettiin kaikkien aikojen isoin kalasaalis. Suurin saalis saatiin avomereltä, noin 84 miljoona tonnia,  ja puolet siitä kalasti Kiina, Indonesia, Peru, Intia, Venäjä, Yhdysvallat ja Vietnam. Eniten kalastettiin Alaskanseitiä, perunsardellia ja tonnikalaa.  Samana vuonna kalanviljelystä saatiin 82 miljoona tonnia kalaa. 89 % tästä viljeltiin Aasiassa. 

Kuunneltuani jakson jäin miettimään, saako kalaa syödä? 

Mikä tekee kalansyönnistä epäilyttävää? 

🐟Vain 65,8 % maailman kalakannoista biologisesti kestävällä tasolla (2017). 

🐟Laiton ja sääntelemätön kalastus aiheuttaa suuria tuhoja niin kalakannoille, ympäristölle, kuin  rannikkoyhteisöjen taloudelle.

🐟Noin 35 % maailmanlaajuisesta kalasaaliista heitetään hukkaan. 

🐟Merkittävästä, mutta jatkuvasti laskevasta osuudesta kalasaalista tehdään rehua viljellyille kaloille. 

🐟Juuri ilmestyneen Ruokaviraston tutkimuksen mukaan kala sisältää suuria pitoisuuksia mm. alumiinia, arseenia, BPA-vierasaineita, dioksiineja, furaaneja, elohopeaa ja PAH-yhditeitä sekä PFAS-yhdisteitä, jotka ovat uusia tulokkaita eurooppalaisten kalojen ympäristömyrkkyperheessä*.

Miksi kalaa pitäisi syödä?

🐠Ravitsemussuosituksissa kalaa suositellaan syötäväksi vähintään kahdesti viikossa kalalajeja vaihdellen. Kala on erityisen hyvä D-vitamiinin ja omega-3-rasvahappojen lähde. Kalasta saa myös seleeniä, B12-vitamiinia, jodia, kaliumia ja fosforia.   

🐠Kala on yksi maailman terveellisimmistä ja vähiten ympäristöä kuormittavista ruuista. 

🐠Kalanviljely on ympäristön kannalta tehokasta ja kalan hiilijalanjälki on pieni.

Riippuu kalasta, saako sitä syödä

Suomessa kalan kulutus on lähes kaksinkertaistunut 1980-luvulta tähän päivään. Samassa ajassa tuontikalan osuus on kasvanut 50 prosentista yli 80 prosenttiin. 

Suositeltavin vaihtoehto on syödä kotimaista kalaa. Me suomalaiset olemme siitä onnellisessa asemassa, että suurin osa kotimaisista kalakannoista on alikalastettuja. Valitsemalla kotimaista kalaa, se ei tule ylikalastusvaarassa olevista kalakannoista.  Syömällä Itämeren pientä villikalaa ja järvikalaa voidaan pienentää vesistöjen ravinnekuormaa ja estää rehevöitymistä.  Kalastus on yksi tapa, jolla esimerkiksi Itämerta voidaan puhdistaa liikaravinteista. Suomessa merialueen pääasiallinen kalasaalis on silakkaa, mutta tyhmä juttu onkin, että siitä vain 3 % hyödynnetään ihmisravintona. Sisävesillä kalastetaan mm. kuhaa, muikkua ja ahventa. 

Maailmanlaajuisesti yli puolet syödystä kalasta on kasvatettu kalanviljelylaitoksissa. Suomessa viljellään ruokakalaksi kirjolohta ja siikaa. Vain viljelemällä voidan taata kalan riittävyys kuluttajille. Kalanviljely on ympäristön kannalta tehokasta, mutta ei ongelmatonta. Lohen kasvatuksessa rehukalaa kuluu edelleen enemmän kuin mitä itse viljely tuottaa, mutta rehukalan kulutus on vähentynyt ja sitä on korvattu kasviperäisillä raaka-aineilla ja ruokintateknologien kehityksellä. Esimerkiksi juuri lohenviljelylaitokset voivat levittää tauteja ja loisia luonnonkaloihin ja karanneet voivat lisääntyä luonnonlohien kanssa heikentäen luonnon lohikantojen perimää. Kasvatus aiheuttaa myös ravinnekuormitusta. Kalanviljelyssä kalat elävät tuotantoeläiminä, eivät luonnollisessa ympäristössään. Siksi kasvatuksen eettisiä kysymyksiä voi myös pohtia.

Kun puhutaan lohikaloista, WWF suosittelee ostettavan Suomessa, Tanskassa ja Sveitsissä kasvatettua kirjolohta tai  ASC-merkittyä kirjolohta.  Paras valinta kasvatetun lohen kohdalla on ASC- ja luomumerkitty lohi. Itämeren lohta tulisi välttää. 

Levä vaihtoehtona kalalle?

Mikrolevistä ja levistä on esitetty korvaajaa kalan rasvahapoille. Esimerkiksi mikrolevissä syntyy omega-3- rasvahappoja  (DHA, EPA). Mikrolevistä rasvahapot leviävät yleensä kalojen kautta ravintoketjuun. Levistä voitaisiin rakentaa myös suorapolku ihmisiin, käyttämättä kaloja välissä. Mikroleviä ovat esimerkiksi Chlorella ja Spirulina. 

Miten tästä eteenpäin?

Meidän perheessä kalaa syödään parhaimmillaan vai pahimmillaan (?) kaksi kertaa päivässä, pääasiassa lohta, kotimaisista kaloista tehtyjä kalapyöryköitä, järvikalapuikkoja, mitä näitä nyt on ja joskus seitiä (MSC-sertifioitua toki). Näiden kalastettujen tietojen perusteella, vaihdoin tällä viikolla joka viikkoisen loheni silakkaan. Tästä lähtien pidän huolta, että lautaselleni päätyy useammin kotimaista kalaa, kohtuudella ja lajeja vaihdellen.

PS Tiesitkö, että kalojen kakka varastoi hiiltä merenpohjaan. Tällä arvellaan olevan merkittävä vaikutus hiilenkierrossa. Ylikalastus heikentää merien hiilensidontaa, koska liikakalastuksen takia kalat eivät enää kierrätä hiiltä meren pintakerroksista pohjaan yhtä paljon kuin aiemmin.

PPS Yhdysvalloissa ja Kanadassa on kehitetty geenimuunneltu lohi, joka kasvaa täysikasvuiseksi kaksi kertaa tavallista lohta nopeammin ja kuluttaa vähemmän ravintoa. Lohi kasvatetaan sisällä, kiertovesikasvattamoissa, joten sen pitäisi olla turvallinen ympäristölle. Yhdysvaltain lääke- ja elintarvikevirasto on hyväksynyt lohen, mutta sen myynti ei ilmeisesti ole lähtenyt käyntiin kovin lupaavasti. Kuulostaa aika hurjalta. Söisitkö?

*PPPS Vielä PFAS-yhdisteistä. Nämä ovat perfluorattuja alkyyliyhdisteitä, joita on käytetty 50-luvulta saakka vettä hylkivissä materiaaleissa ja yhä mm. sammutusvaahdoissa. 

Lähteet:

Ylikalastuksen historia on tarina ihmisen ahneudesta, toimittajat Jussi Nygren, Yle 21.7.2021

Ruokavirasto Tutkimuksia 1/2021: Ruoan tärkeimmät vierasaineet Suomessa – terveysriskit ja tiedonpuutteet. 

FAO: The State of World Fisheries and Aquaculture 2020

Maaseudun tulevaisuus, Viikonvaihde, 5.11.2021, No johan myrkyn lykkäs, Jarmo Hankivaara  

Kehittyvä Elintarvike -lehti 5/2021, Kestävä mikrolevätuotanto tarjoaa paljon käyttömahdollisuuksia, roy Nyberg Algonomi Oy

Tulevaisuuden valkuaisinnovaatiot MIKROLEVÄT Satu Nokkonen, HAMK 2017

https://kehittyvaelintarvike.fi/artikkelit/uutisia/tiedotteet/koronapandemia-lisasi-suomalaisen-kalan-kulutusta/

https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/kalat-ja-kalatalous/kalamarkkinat-ja-kalan-kulutus/ 

https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/ylikalastus-heikentaa-merien-hiilensidontaa

Merikalan syönti on synti? Tutkija kumoaa Seaspiracyn viisi väitettä. Noora Haapaniemi Julkaistu: ke 19.5.2021