Mielikuvani paprikasta on, että se sisältää paljon C-vitamiinia ja, että se johtaa tilastoja torjunta-ainejäämissä. Se on ollut oma inhokkini vuosikausia, mutta muutaman viime vuoden aikana, se on alkanut maistumaan - jopa oikein hyvältä. Pyrin suosimaan kotimaisia tuotteita ja luomutuotteita, mutta tunnustan, että paprikoiden kohdalla olen kiinnittänyt huomiota vain luomumerkintään ja mikä on vaikeampaa tunnustaa: hintaan. Lähi Ässän hyllyssä halvimmat paprikat tulivat Espanjasta alle 4€ Kilohinnalla. Alankomaiset maksoivat n. 8€/kg ja Suomalaiset n. 10€/kg. Aika isot hintaerot siis 😮
Lapseni rakastavat paprikaa ja mietinkin, kuinka vastuullinen valinta paprika ruokapöytäämme on. Lähdetään siis tutkimusmatkalle selvittämään miten espanjalaset, alankomaiset ja suomalaiset paprikat eroavat toisistaan. Ehkä hintaerotkin selittyvät samalla!
Lähes
koko maailmassa paprikat kasvavat kasvihuoneissa. Espanjassa paprikat
kasvatetaan teknologialtaan vaatimattomissa kasvihuoneissa. Alankomaissa ja
Suomessa kasvihuoneet on varustettu korkealla teknologialla. Korkea teknologia tarkoittaa usein suurempaa sähkönkulutusta, mutta myös optimaalisempaa ravinteiden, torjunta-aineiden ja veden käyttöä.
Katemateriaali
Espanjan kasvihuoneet ovat usein muovisia ja halpoja rakentaa. Muovikatteet eivät kestä pitkään ja ne on uusittava muutaman vuoden välein. Joskus ne päätyvät myös Välimereen. Alankomaiden ja Suomen lasiset kasvihuoneet ovat kalliita rakentaa, mutta kestävät käytössä vuosikausia. Käyttöikänsä päähän tulleet lasiset kasvihuoneet saattavat saada vielä uuden elämän, esimerkiksi Puolan kasvihuoneteollisuudessa.
Energiankulutus
Espanjassa kasvihuoneita ei lämmitetä ja
siksi niiden energiankulutus on minimaalista verrattuna pohjoisempiin maihin. Alankomaissa
kasvihuonetuotanto nojaa vielä suurimmaksi osaksi maakaasuun, mutta huikean
kalliita ja hienoja geotermistä energiaa käyttäviä kasvihuoneita rakennetaan kovaa vauhtia.
Suomessa suurin osa kasvihuoneissa käytetystä energiasta on aurinkoenergiaa.
Työvoima
Espanjan
kasvihuoneissa käytettävään työvoimaan liittyy ongelmia, joita käsittelin
vesimelonin tuotannon yhteydessä. Kuten Espanjassa, Alankomaissa ja Suomessa työvoima tulee usein oman maan ulkopuolelta. Tällöin riski työntekijöiden huonolle kohtelulle
kasvaa. Onneksi ainakin suomalaisen Sirkkalehti-merkin käytön vaatimuksiin kuuluu vastuullinen
työvoiman käyttö. Paprikan siitepöly aiheuttaa muuten erilaisia allergiaoireita ja jopa puolet paprikoiden parissa työskentelevistä henkilöistä saa siitepölystä hengitysoireita!
Satotaso, ravinteiden ja torjunta-aineiden
käyttö
Alankomaissa ja Espanjan Almeriassa (jossa
tuotetaan huomattava määrä Espanjan paprikoista) sadot hehtaaria kohden ovat EU:n
suurimpia ja tällä mittarilla vihannesten tuotanto EU:n tehokkaimmasta päästä. Toisaalta
ravinteiden ja torjunta-aineiden käyttö hehtaaria kohden
on myös korkealla tasolla. Suomi ei pärjää sadoissa tai torjunta-aineiden käytössä kummallekkaan maalle.
Kasvihuoneviljelyssä
ravinteiden ja veden määrä voidaan optimoida tarkasti. Paprikoiden kasvatusalusta
vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka paljon ravinteita ja
vettä kuluu. Kun kasvatusalusta on epäorgaanista ainetta (esim. kivivilla),
ravinteita ja vettä tarvitaan vähemmän kuin orgaanisella (esim. turve) kasvualustalla
kasvattaessa.
Paprikakasvi on erityisen mieluinen tuholaisille. Se selittänee, miksi vihannespaprika on yksi eniten yli sallitun määrän tuholaistorjunta-aineita sisältävä elintarvike. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen tekemässä tutkimuksessa yli sallitun määrän torjunta-aineita löytyi Espanjalaisista paprikoista, mutta ei Suomalaisista tai Alankomaisista paprikoista.
Hiili- ja vesijalanjäki
Paprikan hiilijalanjälki vaihtelee erään tutkimuksen mukaan 0,95-1,25 kg CO2 ekv./kg ja toisen tutkimuksen mukaan vesijalanjälki oli 3,9 l ekv/kg. Luvut ovat hyvin suuntaa antavia, eikä suoraan verrattavissa tietyssä maassa viljeltyihin paprikoihin.
Ravitsemus
Paprikaa on mainostettu ravintopommiksi ja sitä se tosiaan on. Reilu 90 % paprikasta on vettä, mutta se sisältää ihan huikean määrän C-vitamiinia, A-vitamiinin esiastetta, E- ja B-ryhmän vitamiineja, kivennäisaineita, karotenoideja (jotka antavat punaisen värin) ja flavonoideja. Eriväristen paprikoiden ravintoarvot eroavat toisistaan. Keltaisessa on eniten C- ja B6-vitamiinia, vihreässä eli raa´assa paprikassa vähiten. Taulukoissa on esitetty kuinka paljon 100 grammasta punaista paprikaa saa päivittäisen saantisuosituksen mukaisia vitamiineja ja kivennäisaineita (saantisuositukset 31-60 vuotiaalle miehelle ja naiselle).
Suomalaisen paprikan eduksi mainostetaan tuoretta ja makeaa makua. Oranssin paprikan sanotaan olevan makein. Nämä väitteet piti testata perheen kesken paprikamaistelulla. Täysin tieteeseen perustumattomassa testissämme oli mukana punaisia, keltaisia ja oransseja kaunottaria Espanjasta (1kpl), Alankomaista (1kpl) ja Suomesta (3kpl). Tulos oli katastrofaalinen, sillä neljä paprikaa viidestä olivat puisevia, eivätkä maistuneet ainakaan makealta. Maussa voitti suomalainen punainen suippopaprika ja hävisi kaunein, oranssi alankomainen paprika. Lapsista maistelu oli kuitenkin hauskaa ja kaikki paprikat olivat heistä hyviä, joten julistan puisevan maistelun kaikesta huolimatta onnistuneeksi!
Mikä sitten olisi vastuullisin paprika ruokapöytäämme?
Paprika on superterveellinen, joten eriväriset paprikat päätyvät pöytäämme taatusti jatkossakin.
Torjunta-aineet huolettavat minua, vaikka Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan torjunta-ainelöydökset eivät uhkaa kuluttajan terveyttä. Alankomainen ja suomalainen paprika taitaa tästä näkökulmasta olla turvallisisin valinta.
Energiankäytön ja lähteiden suhteen valinta osuu espanjalaiseen tai suomalaiseen paprikaan.
Paprikan tulee myös olla maukas, jotta se tulee syödyksi. Tämän valinnan voi tehdä jokainen oman makunsa mukaan.
Lisää tietoa kaipaisin siitä
-kuinka optimoitua lannoitteiden ja veden käyttö paprikan vilejlyssä on eri maissa,
-millainen kasvualusta paprikoilla on ja miten alusta käsitellään käytön jälkeen,
-mitä tapahtuu kasvihuoneen katteille käytön jälkeen ja
-millaiset työolot kasvihuoneiden työntekijöillä on.
Ei ole paprikan valintatilanteessa tehty tietoa janoavan kuluttajan ostopäätöstä helpoksi. Tietoa näistä näkökulmista ei ihan hevillä löydy, joten lopullinen ostopäätös perustuu mutuun ja haluun tukea kotimaista ruuantuotantoa.
Ja hei, tämä piti vielä sanoa: Paprika on tärkein elintarvikkeissa käytettävä luonnollinen väriaine. Sitä käytetään myös värjäämään kosmetiikkaa. Paprikajättettä voidaan käyttää mm. raskasmetallien poistoon esimerkiksi jätevedestä. Paprikajauhe on erityisen alstis väärentämiselle. Ja siemenethän ovat syötäviä ja niitä aionkin kokeilla seuraavaan smoothieeni.
-Viivi-
Lähteet:
Paprika waste as a biosorbent for removing heavy metals from aqueous solutions, January 2015, Conference: Separation Science - Theory and Practice 2015: proceedings of the IIIrd International Conference of Methods and Materials for Separation Processes At: Karpacz, Poland, Authors: Tomasz Kalak, Joanna Dudczak-Hałabuda, Ryszard Cierpiszewski, Keisuke Ohto
Hans J. M. van Grinsven, Martha M. van Eerdt, Henk Westhoek, Sonja Kruitwagen
Prevalence of occupational allergy to bell pepper pollen in greenhouses in the Netherlands
Kommentit
Lähetä kommentti