Banaani

 

Banaani on maailman viljellyin, syödyin ja kaupatuin hedelmä (tai kasvitieteilijöille itseasiassa marja).

Suomalainen syö keskimäärin n. 17 kg banaania vuodessa. 

Maailman suurimpia banaaninviejiämaita ovat Ecuador (tuottaa 1/4 maailman viennistä), Guatemala, Filippiinit. Banaania kasvatetaan yli 150 maassa. 

Banaani ei ole mikään ekoilijan unelma, sen kasvatuksessa käytetään paljon vettä, torjunta-aineita ja kyseenalaisia ja vaarallisia työmenetelmiä. Tulot  jakautuvat epätasa-arvoisesti.Lista on piiitkä Luomu ja Reilu kauppa yrittävät parantaa näitä epäkohtia, mutta niiden markkinat ovat niin pieniä, että kokonaiskuvassa ne eivät ole parantaneet merkittävästi viljelyä.

Kaupallisella banaanin viljelyllä on hurja historia, joka näyttää toistuvan. 50-luvulle saakka viljeltiin Gros Michel-lajiketta (vapaa suomennokseni ”Iso Mikko"). Lajike oli altis panamantaudiksi kutsutulle sienitaudille joka lopulta tuhosi koko kasvin. Ison Mikon korvasi Cavendish-niminen lajike, johon sienitauti ei tarttunut. 

Nyt taudista on liikkeellä sen neljäs muoto, TR4, joka tarttuu myös Cavendisheihin ja on jo levinnyt tuottajamaihin. Cavendish-banaaneilla ei ole siemeniä, vaan ne lisääntyvät kasvullisesti ja ovat siis toistensa kopioita. Niitä on tehokasta viljellä, mutta identtinen perimä=identtinen alttius sairastua ja suuret monokulttuuriviljelmät eivät hillitse taudin leviämistä. Puolet maailmalla viljellyistä banaaneista on Cavendish-lajiketta ja vientiin kasvatetut banaanit ovat 99% tätä lajiketta. Vaikka banaanilajikkeita on satoja, ei saman makuista ja yhtä kestävää lajiketta ole tarjolla sen jäljeen kun Cavendishin taru on loppu. 

Minä kyllä selviän ilman banaaneita, mutta monessa kehittyvässä maassa banaanit ovat tärkeä kulmakivi ravitsemuksessa ja taloudessa. (Esim. Ecuadorissa 10% väestössä työskentelee banaanien parissa.) Mitä niiden tilalle, sitä tarina ei vielä kerrok.